maanantai 31. joulukuuta 2012

Happy New Year

Ihana, pieni irtiotto friskaa kummasti.
Ystävät Sveitsissä, ukko-kulta, tytär, vävy ja pikku-koirat matkasa ja vuodenvaihde on täydellinen.
Tästä on hyvä jatkaa matkaa kohti uutta ja tulevaa :)

Kuvat kertovat tarinaa








 Kiitos tästä pienestä ajasta vuonna 2012 <3
Katsotaan mitä tuokaan tuleva vuosi tullessaan <3


<3 <3 <3 







perjantai 28. joulukuuta 2012

Kaksi maitohammasta

Sainkin tässä aiheen toiselle tämän päivän postaukselle.

Kävimme tänään näyttämässä pikku Nalan hampaita ihanalle Marja-lääkärille Sipoossa.
Etuhampaat olivat suussa tuplasti. Niinpä tyttö pääsi maitohampaistaan. Toimenpide hoidettiin nukutuksessa, joka jännitti minua kovasti. Onneksi kaikki meni hyvin ja nyt Nala lataa voimia sunnuntaista ulkomaanmatkaansa varten (josta on tosin onnellisen tietämätön).

Zisu oli kovin ihmeissään leikkikaverinsa uupuneesta olemuksesta. Ehkäpä jo illalla talossa kirmataan iloisesti :)





Rentouttavia loppuvuoden päiviä kaikille - otetaan leppoisasti!

torstai 27. joulukuuta 2012

Jouluko meni jo?

Oli se vaan niin ihana huipennus, nuo juhlapyhät. Talo täyttyi väestä aatonaattona ja hiljeni tapanina. Siihen väliin mahtui paljon yhdessä oloa, laittamista, syömistä, hiukan ulkoilua, kyläilyä...sitä perinteistä säpinää, joka vaan on niin mukavaa.

Eilen alkoi arki. Lomalaisen leppoisa arki. Käytiin hakemassa matolääkkeet pikkukoirille ulkomaanmatkaa varten. Ruokakaupassa myytiin jouluruokia huojennuksella (en ostanut). Satoi vettä. Kirjoitin useamman tunnin syntymäpäiväpuhetta pyöreitä täyttäneelle isälleni. Pestiin pyykkiä. Puhelin soitteli työasioita. Tämäkin tuntuu ihan mukavalta.

Kamera meinasi unohtua turhankin usein pois joulun tapahtumien matkasta, mutta muutama otos sentään tallentui muistikortille. Tässä niistä jokunen joten kuten julkaisukelpoinen :)

Valmisteluhulinat alkoi aatonaattona.
Laittajia riitti koko keittiön täydeltä.
Ja voi sitä herkkujen määrää jonka loihdimme.
Perinteisin jouluherkku on karjalanpiirakat,
joiden valmistustaidon minä ja tyttäreni saimme
aikoinaan Tyyne-mummon kyökissä.
Aattona pyrytti ja ulkoilut jäi aika vähiin.
Onneksi on kotiranta ja jää, jonne oli helppo
pyyhältä juoksuttamaan viittä talossa
majailevaa koiraa. Viides ja pienin koira, Nala
tosin matkasi mieheni takin suojissa.
Joulupuuron jälkeen tiemme vei joulukirkkoon, jonne
pyrystä piittaamatta oli saapunut aikamoinen
joukko muitakin. 
 
Jossain vaiheessa joulurauha laskeutui meidänkin
tupaan. Oli aika sytyttää illallispöydän kynttilät
ja nauttia hyvästä ruuasta ja toisistamme.
 

Joulupäivänä saapui pikku tytöt. Tonttu oli tuonut paketteja myös
maamolan kuusen alle ja voi sitä riemua, lapsen iloa,
joulumieltä ja kaikkea sitä minkä takia joulu
on vaan vuosi vuodelta niin ihana <3



sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Aatto





Joulu on tullut,
joulu on tullut!
Salaisuuksien aika.
Ystävysten ympärille,
tehdään joulutaika <3

Ihanaa Joulua teille kaikille!

Siili

lauantai 22. joulukuuta 2012

22 - joulu ovelle kolkuttaa

Pikku hiljaa alkaa olla valmista Joulun tulla. Joulun sekä rakkaiden.

Hiukan on puuhattu tänään.
Siivottu. Kannettu kuusi tupaan.
Kyllähän se kuuluu vähän siivoilla ja laitella :)

Ihana pakkanen houkutteli heittelmään hankeen tyynyjä, mattoja ja taljoja. Arkinen puuha oli hauskaa katsottavaa, että piti ihan napata joukunen kuvakin ulkoilevista vermeistä. 

Juhlapöytäliinat ja kangasservetit tuli silitettyä odottamaan juhlaa. Kuusi sai arvoisensa koristeet, ja on se vaan taas niin kaunis. Ja mikä tuoksu. Toivottavasti nyt pitelee neulasistaan hyvää huolta :)

Ja kyllähän kaikki tietävät sen tunteen, kun on saatu siivottua ja voi vain huokaista. Eilenhän se kai olisi vanhan kansan mukaan pitänyt sanoa, että: "Tuomaasta housut naulaan ja alkaa joulurauha."








Kaunista, suloista, ihanaa Joulua kaikille ihanaisille :)

perjantai 21. joulukuuta 2012

21 - neljä pukkia

Kuka se lauloikaan, että "kolme yötä jouluun on..."? Nyt on :)

Käytiin tekemässä kauppakeskuksessa kärsivällisyysharjoitus. Väkeä oli kuin pipoa, eikä ne maksupääteetkään oikein toimineet. Viimeiset lahjat käärittiin paketteihin ja jouluruokaostokset saatiin kutakuinkin tehtyä. Kaikesta selvittiin ihan kunnialla.

Parhaat joulutarinat syntyvät keittiönpöydällä. Olipa siis kerran neljä pukkia...

Jotka olivat kaikkia ystäviä keskenään...

Ne kulkivat vihreältä niityltä toiselle 
ja söivät 
vatsansa pullolleen
joulunvihreää ruohoa
Ja pian niiden vatsat olivat niin täynnä, 
että iso-pukki sanoi:
"Käykää te vain nukkumaan, 

minä valvon, että tähdet tuikkivat 
koko yön kirkkaasti."
Niinpä pukit nukkuivat aina aamuun asti.
Kun ne heräsivät oli jouluaatto ja iso-pukki 

kertoi toisille, että he olivat saaneet 
kutsun kylän lämpimään talliin.
Tallista he löysivät aasin, 

äidin ja isän jotka odottivat kovasti jotain.
Pukit asettuivat heidän seurakseen ja kertoivat
ihania tarinoita vihreistä niityistä.
Kaikilla oli hyvä olla ja odottaa suurta hetkeä.
 - sen pituinen se-

Iloitaan siitä, että menemme valoa kohti. 

Tästä ne päivät vaan pitenevät.
Iloa jouluvalmisteluihin sinulle <3

torstai 20. joulukuuta 2012

Kahdeskymmenes

Oikeastaan joulussa taitaa olla ihaninta rakkaat muistot. Yhteiset tarinat ja kokemukset. Tunnelmat ja unelmat.

Silloin kun tyttösemme olivat pieniä (ja siitä on tosi kauan...) näpersin jouluseimihahmot ja tallin. Seimiasetelma aloitti jouluisen tarinansa aina ensimmäisestä adventista. Joka yö talliin ja sen ympärille tuli jotain uutta, kiviä, kasveja, eläimiä ja paimenia nuotion ääreen ja vihdoin kolmannen adventin jälkeen Maria ja Joosef. Jouluyönä seimeen saapui Jeesus-lapsi.

Joka aamu pienet tyttöni hiipivät seimiasetelman äärelle ihmettelemään mitä yön aikana oli tapahtunut. Aamuisin laskettiin myös seimiasetelman yläpuolelle syttyneitä kultaisia tähtiä. Pikkuiseni tiesivät odottaa sitä aamua kun taivaalla loistaa 24 tähteä.

Seimiasetelma on nyt nostettu esille 25 vuoden ajan. Hiukan on haalistunut ja nuhjaantunut Pyhä perhe, mutta eipä noita rakkaita hahmoja voi niin vaan uusia. Tänä jouluna asetelma sai arvoisensa paikan olohuoneen ja keittiön välisestä pikku aulasta. Siitä ohikulkiessa on helppo muistaa joulun tärkeä ajatus <3






Ja tiedättekö rakkaat lukijat, tänään alkoi virallisesti mulla joululoma (vaikka ihan pikkuisen vielä töitä teen tontuilta salaa)! Nyt kun tämän aamun velvoitteet on kutakuinkin töiden suhteen hoidettu taidan hilpaista kaupungille tarkistamaan pikku puoteja :)

Ihanaa, suloista talvipäivää kaikille <3

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Yhdeksästoista - joka päiväiset ilonaiheet

Eilinen vaan meni.
Oli rehellisesti sanottuna aikamoinen päivä.
Olin selvästi kirjoittanut päivälle hiukan erilaisen käsikirjoituksen.
Kuinka usein sitä pettyykään, kun luo liian valmiita mielikuvia?
Eilen en muistanut elämän viisauksia. En mottoja. Iskulauseita.
Missä olitkaan "Carpe diem" ja "Läsnäolon voima"?
Hetket lipuivat ohi ja oli onnekasta huokailla ja kokea arjen raskautta.
Ja kuin tilauksesta yksityisyrittäjän töitä riitti keskiyölle, jotta valitusvirsi olisi ollut täydellisen suloinen.

Nyt jo hiukan hymyillyttää :)
Onneksi tuli uusi päivä. Uudet ajatukset. Uudet voimat.

Jotain postiviista on mieleni  eilen poiminut, sillä olin napannut eteisen lipaston päältä kuvan. Ja kuten kuvasta huomaa, lepää pöydällä kirja "Jokapäiväiset ilonaiheet" :))) 


Kirja käsittelee vanhemmutta ja tietoista läsnäoloa. Suosittelen :)


Kaiken keskellä täytin vuosia. Ilonaihetta antoi oikeastaan moni pieni, ihana asia:
  • Tyttäreni antama nahkainen kännykkäkotelo puutarhahommiin (kuvassa). Taidan jo vähän odottaa kevättä. Sekä ihana pellavainen sydän.
  • Tyttärien onnittelusoitot, ystävien ja sukulaisten tekstarit ja naamakirjan iloiset viestit
  • Lastenlasten "Paljon onnea vaaaan maaaamooo" -laulu (tuli ihan kyyneleet silmiin)
  • Lempi ihonhoitotuotteita aamuisessa paketissa puolisolta
  • Koirien suukkosuut (tiedän, tämän ymmärtää vain koiraihmiset)
Huomaan tarvitsevani välillä keittiöpsykologiani, eli itseäni, näkemään asiat oikein päin. Kiitollisuusharjoitus on yksi parhaista tietoisen läsnäolon harjoituksista. Eikä ole edes yhtään vaikea keksiä mistä olen kiitollinen...tässä muutama päällimmäinen

Kaikista rakkaista ihmisistä...lapsista,
lapsenlapsista, puolisosta, ystävistä.
Työstäni.
Karvakuonoista.
Omasta, ihanasta kodista, joka on sopivasti remontin alla ja josta tulee päivä päivältä
enemmän meidän näköinen.
Puutarhastani, joka niin levollisena ja kärsivällisenä odottaa minua ja aurinkoa hangen alla.
Pihatammesta.
Pienistä ja isoista luonnon ihmeistä.
Kotirannasta ja niistä seikkailuista jotka olen saanut kokea tuon meren äärellä ja jotka vielä minua
odottavat.


Olen kiitollinen kauniista ihanasta talvesta ja koko tästä suloisesta joulunajasta,
joka antaa minulle joka päivä tilaisuuden harjoitella armollisuutta ja tilaisuuden pitää
mielessä, missä tästä kaikessa oikeastaan onkaan kyse:)

Kiitos sinulle, että olet jakamassa tätä hetkeä kanssani <3
Mistä sinä löydät iloinaiheita?

maanantai 17. joulukuuta 2012

Seitsemästoista - ehdinpäs

Olin jo melkein heittänyt pyyhkeen kehiin joulukorttien suhteen. Nyt ne on kuitenkin postitettu ykkösluokassa. Tipautettu juhlavasti kustin poljettavaksi. Ehdinpäs! Ilo tulee pienistä. Vaikka kaikkea mitä aikoo, ei todellakaan ole pakko tehdä. Olen päättänyt myös olla itselleni armollinen näiden jouluilujen kanssa. Olethan sinäkin :)

Nämä kuvat nappasin omalla kamerallani. 
Ne viralalliset joulukorttikuvat mies nappasi omallaan, 
hänellä kun on se paras taito kuvien ottamisen suhteen. 
Nämä minun on vielä harjoitteluluokkaa.

Vähän tähän tyyliin poseerattiin. Ihmeen
hyvin olivat aloillaan karvakuonomme :)
Kuvausrekvisiitaksi kannettiin saunamökin edustalle ikivanhat
lasten sukset ja kapsäkki.

Lumipyry sai pikku Nalan siristelmään silmiä ja välilä
kaivautumaan filtin sisälle kokonaan.

Nagoa ei tuiskut niinkään haittaa. Pääasia,
että saa olla ulkona. Zisu livisti isännän
perään, niin ettei siitä saanut potrettia
tällä erää.
Tänään on parin rakkaan synttärit ja huomenna meininki jatkuu omien ja tyttären juhlien merkeissä :)))

Eipä muuta kuin Huiskun Tuiskun, niin ja tervetuloa Erjuska mukaan :)

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Kuudestoista - kolmas adventti


Kolmas adventti toi tulleessaan pikku reissun saaristoon.
Edellisvuoden tapaan lähdimme sieltä hakemaan kuusta. Ja löytyihän se jälleen, tuuhea ja kaunis.
Emme olleet päässeet vielä kurvaamaan pihaan, kun jo pikkuinen huomasi tien varressa vilkuttavan joulupukin. Ei muuta kuin peremmälle.

 Pikku koirat pääsivät mukaan ihmettelemään vilskettä. Kovasti oli katsottavaa ja nuuhkittavaa. Erityisen houkuttelevalta tuoksui nuotipaikan luona.



Joulukuusien lomassa oli myös tuuhea turkkisia lampaita, joita ei näyttänyt pakkanen haittaavan.
Olivat niin kovin suloisia, että oli hiukan noloa ostaa matkaan upea mustan-harmaa lampaantalja.

 Niin ja niitä kuusia, niitähän riitti. Sen parhaan ja oman löytäminen kaikkien joukosta ei ollutkaan ihan helppoa. Onneksi oli pikku apulainen matkassa valintaa tekemässä.
Välillä piti juosta lämpikseen. Nousi sellainen viima ja pyry, että tunsi olevansa todellakin saaristossa.


Lossimatka on aina pikku seikkailu meille mantereella asuville.

Tyttö taivahan takana, tyynyjänsä typsyttävi, nauhojansa napsuttavi, pyrylunta heittelevi.
Otetaanpa sopivan rennosti vika viikko ennen h-hetkeä :)