tiistai 9. heinäkuuta 2013

Todellinen prinsessa

Meiltä on kivenheitto Loviisaan. Ilmeisen pitkä heitto onkin, kun nyt vasta päästiin tuota kaunista kaupunkia kiertelemään. Satutittiin oikein sopivaan ajankohtaankin, kun kaupunki juhlisti kesää ruusuin ja pitsein.

Pikku A oli mukana ja Ruususen tarina puhkesi kukkaan.

Ensin piti löytää lounaspaikka. Kappeli-ravintola löytyi kauniin puiston laidalta, 
joten suuntasimme sinne.

Matkanvarrella piti ensin tehdä sopivat pyörähdykset ja nuuhkia nurkat (Zisu). 
Maamo piti nälkäisimpänä menemisen tahtia yllä.

Todella iloinen yllätys oli se, että Kappeliin oli Zisu-herrakin tervetullut. Omistajan omat koirat tervehtivät meitä vapaasti käyskennelen terassilla. Ruokakin oli oivallista, joten suosittelen romanttisen lounashetken nautiskelijoille paikkaa.

Kappelin kulmahuoneeseen oli somistettu suloistakin suloisempi pitsihuone. Rautasänkyyn oli pedattu seitsemän pitsipatjaa joiden alta kurkisteli mikäs muu kuin HERNE :) Todellisen prinsessan hymy hyytyi pian, sillä niin ikävästi herne painoi herkkää hipiää. Sattuipa Uusimaa-lehden toimittajakin ikuistamaan prinsessamme lepohetkeä.

Loviisan kirkolla saimme kurkistella hääparin vihkitilaisuutta ja ihastella hääparia odottavaa heppaa. Vanhanajan tunnelma huokui kaikkialla ja A:lla riitti ihmeteltävää.

Hämmästeltävää olikin niin paljon, että unelmat saivat siivet. Taidan olla maamo ihan oikea prinsessa, tuumi pikku A.

Loviisan pikku retkemme päättyi vierasvenesatamaan ruusujätskille. Elämä tuntui hitusen verran ruusuisemmalta, uskokaa tai älkää.

Ruusuisia kesähetkiä toivotellen !
- Siili -



maanantai 1. heinäkuuta 2013

Oma maa mansikka

Se ois nyt niigu loma :) Kesäloma!

Köydet on tiukasti vielä kiinni työlaiturissa, jonne jäi roppa kaupalla hommia. Työrintamalla puuhaa onneksi muutama ahkera luottohenkilö uuden toimipaikkamme eteen, joten harjoittelen täällä luottamaan, että isotkin kuviot voivat edetä ilman minun puikkojen heiluttelua. 
Ja varmasti etenevätkin :)

Tälle kesälle ei ole isompia suunnitelmia. Ei ole varattuna lentolippuja, ei pakollisia kuvioita, ei laadittu juuri minkäänlaista aikataulua. Tätä minä nyt harjoittelen ja nautin oman maan maan mansikoista, joita eilen keräilin omasta pihasta.


Kun on tottunut siihen kesä toisensa jälkeen on hurjasti ohjelmaa, että kuuden viikon loma täyttyy reissusta reissun perään, ei  mieli heti taivu muihin mahdollisuuksiin. Nyt kun olen tätä harjoitellut muutaman kesän ajan, osaan jo ihmetellä kuinka olenkaan jaksanut vaudikkaita lomiani aikaisemmin viettää.


Oman osansa uudenlaisten kesälomien viettoon on tuonnut Maamolan kotimme. Täällä vietetään nyt kolmatta kesää. Viime kesä meni vielä aikasmoisessa työleirissä pihaa myllätessä ja laittaessa. Nyt otamme mallia ystävistämme ja sukulaisista jotka saapuvat Maamolaan ja huokaiset, että tämähän on kuin mökillä. Sitä katsoo uusin silmin omia kotimaisemiaan ja rentoutuu itsekin.


Koiruliinit, nuo ihan parhaat nautiskelun opettajat heräävät joka aamu kainalostamme hyväntuulisina ja innokkaina uuteen päivään. Mitään kummempaa he eivät vaadi, kunhan pääsevät hiukan nuuhkimaan raitista ilmaa, kirmaamaan pihamaalla ja saavat tietenkin evästä kupuun. Välillä käydään vähän sivistymässä koiranäyttelyissä.

Niin, miten se nyt menikään...OMA MAA MANSIKKA, muu maa mustikka. Ja oiken hyvillä mielin herkutellaan nyt näillä oman maan eväillä.

Suloista suvea, niin lomalaisille kuin raskaan työn raatajille :)
- Siili-