Kahvitauko

Mikä ihana AURINKO!

Kuinka tässä malttaisi pakkailla ja puuhata lähtöä? 

Kaiken touhun keskellä tuli nyt ainakin terassikausi avattua. Kahvitauon mittainen NAUTINTO kotiterassilla. Eikä ollut edes yhtään kylmä, vaikken edes heittänyt takkia päälle. Mies hengaili t-paidassa, mutta hän nyt on tuon pukeutumisen suhteen muutenkin omaa luokkaansa :)

Talven pakkasen jäljet alkavat pikku hiljaa paljastua. Puutarhaenkeli on kirjaimellisesti saanut siipeensä ja murentunut pitkin pöytää. Hymy on sentään tallella. Pääasia, että asenne on edelleen kohdallaan :)

Muistin vielä käydä ostamassa suojaa havukasvien ylle, jottei tuo ihana aurinko kärvennä niitä ihan kuoliaaksi. Kunhan nyt vielä muistan asetella sen kasvipoloisten suojaksi ennen reissua. 

Enköhän muista :)

Huomenna taitavat tulla pikkunoidat virpomaan...

Virpana, varpana,

sutjana, putjana,

niivis, naavis,

natserpoo.

Sulle vitsa,

mulle palkka!

Mulla on ehkä pari pisamaa nenän päällä...se on varmaakin varmempi kevään merkki :)

Loman tuntua

Tässä vähän niin kuin hiivitään lomalle. Pikku hiljaa :)

Aurinkoinen päivä houkutteli hakemaan vauhtia lomaan kotimaisemista. Kavuttiin pitkästä aikaa kodin viereisille kallioille nauttimaan auringonsäteistä. Koiratkin ymmärsivät hyvän päälle ja katselivat maisemaa, minkä jänisten papanoiden syönniltä kerkesivät :)

Ehdittiin tänään käydä ihastelemassa meidän Zisu-isän ensimmäistä poikuetta. Kuusi kaunista koiravauvaa. Eihän sitä meinattu malttaa irrottaa katsetta pienistä tuhisevista pennuista.

Neljä kuudesta suloisuudesta

Ihan pakko myöntää, että pikkuisen tuli koiravauva kuume.
Eihän se "pikkuisen" ole vakavaa vielä, eihän?

Ahkio pötköttää olkarin lattialla, suksiboksi odottaa auton katolle pääsyä, reissukassin pohjalla on jo parit sukat...joten eiköhän tässä jossain vaiheessa köydet irtoa laiturista :)

Ajatusten piiri

Noin kerran kuukaudessa istutaan muutamien ystävien kesken yhdessä alas, avataan syvällisiä ajatuksia sisältävä kirja ja luetaan yhdessä. Näin meillä on lukupiiri.

Kukin vuorollaan saa toimia emäntänä tai isäntänä. Sunnuntaina oli meidän vuoro, minun ja ukkoni.
Kaunis auringonpaiste jaksoi edelleen hemmotella ja tuoda tarvittavaa energiaa viimeistellä edellisen päivän siivoustouhut ja laitella vähän vierasväelle tarjottavaa. Mies ahersi edelleen remontin kimpussa. Käytiin vähän jäilläkin kävelemässä koirien kanssa.

Leinikit toivat kevään sisälle

Ja auringonsäteiden ilon

Kevään väreissä

Olohuoneen seinällä Maria Juvan taulu "Oota, me lennetään"
http://mariajuva.com

Lukupiirin väelle näkkäriä ja kovaa purtavaa...

Päälle voi sipaista linssitahnaa ja kaiken huipulle paahdettuja punajuuria

Feta-punasipulipiirakan ohje löytyi Hellapoliisin sivuilta ja on todella kokeilemisen arvoinen.
Tämän kaveriksi tein vielä ison kulhon salaattia.

Olen niin iloinen, että auringonsäteet kulkivat pitkin

olkkarin seinää lähes iltaan asti. 

Ylihuomenna taittuu talvenselkä ja sen jälkeen 

päivä on yötä pidempi.

Tervetuloa, ihanaiset uudet lukijat <3

-Siili-

Nolo siivouspäivä

Jotenkin tässä vaan kävi niin nolosti, että koko päivä siinä sujahti SIIVOTESSA ja laitellessa. Koko päivän oli tarkoitus lähteä ulkoilemaan. Aurinko kutsui ja koko muu Suomi oli varmasti ulkona.

Eikä ollut ihan tavanomaista villankoirien metsästystä, vaan enemmänkin pienten nurkkien ja kolojen jynssäämistä. Jää- ja roskiskaapin pesua. Kynttilänjalkojen putsailua valuneista stearineista. Ja sitä mukaan kun sain jonkun nurkan siivottua huomasin, että eteisen ja portaikon remontin pölyt pitivät huolen, ettei nyt vaan tuu liian siistiä. 

Remontti myös loi rajoitteita siivousinnolleni, sillä osa huusollia niin kaaoksessa, että siellä surraa vain naulapyssy, ruuvviväännin ja remmpaimuri. Se kunnon kevätsiivous vielä saa odottaa.

Aamun pakkanen vaihtui auringonsäteiden myötä hemmottelevaan kevättalven säähän. Kun emme tänään ulkoiluttaneet itseämme, raahasimme sentään koko talon tyynyt, peitot ja taljat koko päivän ulkoilulle. Ukkoni tokaisi naureskellen, että: "Taidat tosissaan harrastaa tyynyjä". Meinaisin laskea ne, mutta jätin sikseen. Niitä on paljon :) Kaapista löytyy vielä eri vuodenajoille vaihtopäällisiä :) Olkoon tämä pieni heikkouteni.

Äsken käytiin jäillä kävelemässä. Ei loistanut aurinko, mutta sirppikuu ja tähdet lupailivat huomiseksikin kaunista aurinkoista säätä. Nyt on pihasauna lämpiämässä ja puhtaisiin lakanoihin pedattu sänky odottaa yläkerrassa. Ehkä tää oli ihan hyvä päivä näin.

Pikkuhuone ja ystäväni Dyson 

He saivat ulkoilla koko päivän

Auringonpalvontaa

Enpä muista milloin pyykit ovat pääseet ulos

Tämä tietää kevättä :)

Pisamia ja hymyhuulia :)

Iloiten jokaisesta hetkestä!

Polulla

Olen KIITOLLINEN, että lähdin tutustumaan polkuuni jolla jo astelen. Katselemaan sen mutkia ja painantenteita. Juoksemaan päätä huimaavasti sen kiemuraisia reittejä ja leveitä, suoria baanoja. Hidastamaan, laahustamaan, pysähtymään. Uppoutumaan. Milloin mitäkin.

Alku on aina alku. Alku jolla olin jo, ennen kuin tiesinkään. Nyt matkassa on rehtiä olla, kuljettaa ja olla kuljetettavana. Itsensä kanssa.

Vuosi ainakin on tarkoitus nyt taittaa matkaa uusien tuttavuuksien kanssa, ihanien kanssamatkaajieni kera. Tässä vaiheessa jo tiedän, että en odota polun päästä löytyvää kulta-aarretta. Sillä se on jo tässä.

Kaiken ihanan sisällölisen puolen ja sisäisen matkan lisäksi saimme nauttia ympärillä vallitsevasta kauneudesta ja harmoniasta, niin ulkona kuin sisällä. Merenrannan saunatupa salli meidän majoittua turvallisen kotoisasti ja koko luonto huhuilu kevätiloa lähimetsän lehtopöllöjen kanssa kilvan.

Kiitollisuudella <3

Odotettavissa ihania asioita

Monesti olen vetänyt syvään henkeä - kunpa tulisi maaliskuu, kevätkuu!
Vaikka olin hyvin valmistautunut alkuvuoden koitoksiin, niin omansahan se veroittaa kun riittävästi pakertaa. Nyt alkaa helpottamaan :)

Niin kuin olen kertonut, niin yritän aina pyrkiä nauttimaan pienistä ilonaiheista. Siis pyrin :)
Aika usein narahdan kiinni pitämästä nurinakerhoa. Armollisesti pyrin palauttamaan itseni ruotuun.

Nyt on isompia asioita joista jo iloitsen etukäteen. Saimme vihdoin varattua lomaviikon pääsiäisen tienoille. Autoon pakataan meidän ja kolmen karvakuonon lisäksi 4 ja 5 -vuotiaat lapsenlapset ja sitten nokka kohti pohjoista ja lempparimestoille Lappiin. Piti ihan kaivaa viimevuodelta tunturihuiputuskuva fiilistelyn konkretisoimiseksi.

Ai, ai sitä tunnetta kun aurinko hivelee nenänpäätä tuntureilla.
Nämä on niitä ikimuistoisia hetkiä lastenlasten kanssa.
Aikoinaan monet muistot Lapinreissuista kerättiin yhdessä omien tyttärien kera.

Huomenna starttaa vuoden mittainen koulutus, jossa pyrkimyksenä on totaalisena astua omiin saappaisiini. Kerran kuukaudessa, viikonlopun verran retriittiä itseni kanssa. En oikein tiedä vielä mihin hommaan olen lähdössä, sen tiedän, että lähden avoimin ja vastaanottavaisin mielin. Muistiinpanovälineet, jooga-asu ja ulkoiluvarusteet on pakattu kassiin. Niin ja lakanat sekä tärkeät purkit ja purnukat. Ehkä tulen jakamaan tästä taipaleestani täällä vielä jotain.

Portaikkokin on edennyt taas pienen pätkän iltojen puhdehommina. Raakalautaseinä sai väriä pintaan ja nyt tuo ukkoni maalaa eteisen kattoa. Kaaosta silti vielä piisaa. Erityisen haastavaa on astella ovesta sisään kun saa harppailla eteisen lattialle väliaikaisesti sijoitettujen ulkovaatteiden ja pipokorien yli. Alan pikku hiljaa uskoa, että ehkä tästä joskus tulee valmistakin.

En meinaa uskoa todeksi, että teitä on täällä jo lähes 40 seuraamassa Maamolan tarinaa :) Ihanaa!!!

Olin jossain vaiheessa ajatellut, että jos tuo neljänkympin rajapyykki ylittyy voisin järjestää perinteiset
blogiarpajaiset. Mitäpä tuumaisitte? Pää se jo raksuttaa mitäpä kivaa voisin maamolan hengessä arpoa? Tuleeko sulle jotain inspiroivia ehdotuksia mieleen?

Luulenpa, että mulla on ensiviikolla paljon kerrottavaa :)))

Huomiselle kaikille kanssamatkaaville naisille suloiset halit, naistenpäivän merkeissä <3 <3 <3 

Pikku puuhia

Ette kyllä usko kuinka sotkuista täällä oli, kahden viikon siivoustauon jälkeen. Tai on täällä nyt tuona aikana vähän ergorapidon kanssa pyörähdelty ja pikasiivottu vessaa ja kylppäriä, mutta silti...
Eilen tuli sitten vähän tarkemmin huiskittua.

Joulun alla olin asetellut paljon valkoisia kynttilöitä isolle tarjottimelle. Tarjotin kynttilöineen komeili olkkarin tasolla. Nyt oli aika tehdä keväisemmille asetelmille tilaa. Ja mitä paljastuikaan tarjottimen alta. Krääk!!! Käsittämättömät ruskeat jäljet tason pinnassa. Epätoivoissani yritin pestä tahroja pois, mutta eihän ne siitä mihinkään lähteneet. Tarjotin oli ikään kuin syövyttänyt tason pintaa, se oli muuttunut rosoiseksi ja ruskea väri oli imeytynyt  pintaan.

Niin harmillinen juttu :( Soittin heti Boknäsin myymälään, josta Villinki-taso on ostettu ja sain kuulla, että asia taitaa järjestyä aika vähällä. Kyseisestä tasoa myydään erikseen ja hintakin on alle satasen, joten ei tämä nyt ihan lopullinen juttu ollutkaan. Kieltämättä hiukka ärsyttävä. Kaiken takana olleen tarjottimen ostin loppusyksystä ja kysyin silloin myyjältä, että onko se tarkoitettu sisäkäyttöön ja myyjä kyllä vaakutti sen soveltuvan sisälle. PÖH! Pitäiskö lampsia tarjotin kainalossa ko. liikeeseen kertomaan, etteivät nyt enää myy sitä kenenkään olohuoneen komistukseksi.

Tämä tarjotin lähtee nyt puutarhavajaan odottamaan sijoittumista pihan iloksi. Ja uskokaa tai älkää, tarjottimen pohja ei ole ruosteinen. Pohja on kauniin tasaisen ruskean maalin peitossa. Miten lie onkaan luovuttanut väriä valkoiseen pintaan?

Tänään yllätykset jatkuivat! Postaisin viimeeksi portaikon remontista. Hommat sen kimpussa jatkuvat. Minä se edelleen odottelen, että pääsen maalaushommiin. Odottelen, sillä tuli vähän yllätyksiä tälläkin saralla vastaan.

Purimme vasemmalla näkyvän seinäpinnan päältä haltex-levyt. Alta kuvittelimme paljastuvan hirsiseinän, joka oli tarkoitus maalata valkoiseksi. Tsadam! Eipä ollutkaan pelkkää hirttä, vaan yli puolet seinäpintaa on vanhaa rapattua muuria. Rappaus on osittain rapissut pois, joten sitä ei kannata lähteä uusimaan. Nyt siis kikkakolmonen käyttöön, eli Gyproc-levyä kehiin. Takaseinälle asennetaan Sovella-kiskot ja niiden varaan tulee eteisen naulakkokokonaisuus. Koko komeuden tulee aikanaan peittämään likukuovet (jahka ollaan niin pitkällä). Tälläiset pienet yllätykset aina vähän hidastavat hommia, joten odottelen vielä pensselin kanssa.

Ja jotten ihan tylsistyisi pensselini kanssa odotellessa, nappasin vihdoin vanhan lypysjakkaran ja koivuviiluitetun tarjottimen. Sipasisin niihin ensimmäisen kerroksen Uulan-maalia. Nyt ne kuivuvat vuorokauden ja huomenna sama homma uusiksi. Enköhän ainakin pian pääse kertomaan mihin nämä uuden elämän saaneet ihanuudet sijoittuvat.

Lypsyjakkaran uusi tarina

Kesätarjotin saunatupaan

Koiruliinit ovat vetäneet koko aamupäivän sikeitä. Mutta nyt kuuluu jo pieneten tassujen sipsutusta ja nappisilmät katsovat siihen malliin, että eiköhän ole aika maamon pistää takkia niskaan ja lähteä vähän lunta luomaan ja jos ei hiihtämään, niin ainakin kävelylle.

Zisun koiranunet

Saatiin taas vähän lunta :)

Mukavaa sunnuntaita kaikille lukijoille :)

Ilahdun jokaisesta kommentistasi, joten jätäthän rohkeasti merkin vierailustasi :)